Kuvia ja satunnaisia pohdintoja niiden kuvien perään:
Jotkut ihmiset on tärkeitä, mutta josksus on vaan pakko todeta, että vaikka sä tekisit mitä, ei saa asioita mutettua, palattua ajassa takasin, pyydettyä anteeksi, tai ei oo mahdollisuutta valita tai tehdä toisin. se on elämää ja se on pakko kestää, koska ei kaikki ihmisiä vaan pysty pitämään elämässään, vaikka kuinka haluais. näin mä ajattelen menetyistä ihmisitä, tärkeistä ystävistä, joita en ees moikkaa enää, vaikka aina kun ne näkee, tulee mieleen muistoja, ja asioita, joita niiden kanssa jakoi, joita niissä arvosti ja mitkä sai nauramaan. mutta, ne on menetettyjä, ja sille ei vaan voi mitään. ihmiset kasvaa erilleen, ajatusmaailmat ja arvot muuttuu, ja jos ne ei vastaa omia, sille ei vaan voi mitään. ja, jos niiden ihmisten olis tarkotus kuulua mun elämään, nekin olis valmiita taistelemaan sen suhteen. ne ketkä kuuluu mun elämään, tulee kuulumaan siihen, ja mä oon aina valmis pitämään kynsin hampain kiinni ystävistäni ja kaikista mulle tärkeistä ihmisistä ja asioista.
mulla on sen verran huono itsetunto, että mä välitän siitä mitä ihmiset musta ajattelee. mua ahdistaa aina katsoa toista ihmistä silmiin, koska musta tuntuu, että se näkee mun ajatukset mun silmistä. mun olis helpompi kohdata katse, jos mä tietäisin, mitä se toinen musta ajattelee.
mun moraaliin ei mahdu kun yks ihastus kerrallaan, ja mä toivon, että sitten, kun tulee se tilanne, että on joku, ei senkään moraali hyväksy toisia.
mun ihastumiset ihastuminen yllättää mut aina, koska mä en osaa ikinä ennalta arvata millaseen ihmiseen mä ihastun. niissä kaikissa on aina samanlaisia piirteitä, mutta silti yleensä se yllättää. tällä hetkellä, mä oon just tässä tilanteessa, ja se vituttaa ketuttaa.
mä ihastun aina vääriin tyyppeihi. kusipäihin tai pleijereihin. se on perseestä, ja mä toivon, että joskus mä ihastun ihmiseen, joka ei oo kumpaakaan.
mä oon muuttunut kaikesta kivusta, mitä mä oon joutunut kestää, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja ei, se muutos ei oo ollu kokonaan pahasta, mä oon tullu viisaammaksi, ja kyynisemmäksi, joo, mutta silti, se mikä ei tapa vahvistaa ja tekee viisaammaksi.
mä en suoranaisesti pysty enää uskomaan jumalaan, ja se harmittaa, koska mä tiedän, että se on ihan mahtavaa, että pystyy luottamaan kaikessa johonkuhun toiseen sokeesti, eikä epäile mitään mikä eteen tulee. mä kuitenkin toivon, että, jos jumala on olemassa, se näkee, että mä yritän, ja arvostaa sitä, ja, että mullekkin on se suunnitelma huomiseksi.
mä toivon, että sitten, kun mä sen jonkun saan, se uskaltaa kertoa kaikille musta, ei häpeile mua ja kertoo tunteistaan avoimesti.
mä haluan suhteen, johon molemmat on valmiita painostamaan täysillä, johon molemmat on sitoutunut täysin ja jossa on tunnetta. mä haluan ihmisen, jonka kanssa ei ikinä tuu tylsää tai kiusallista hetkeä, jonka kanssa on helppo puhua ihan kaikesta ja joka kohtelee mua hyvin.
mikään ei kestä ikuisesti, jokainen kuolee joskus. älä ikinä sano pahaa toisesta, edes vihaisena, koska joskus voi käydä niin, ettei se toinen ole enää kuulemassa sun pahotteluja. arvosta kaikkia ihmisiä lähelläs, ja kerro se niille. koska, voi olla, että ne on poissa huomenna.
kaikki me tehdään virheitä. niistä pitää oppia, ja tulla viisammaksi, koska teot, virheet ja niiden korjaukset, ajatukset, arvot, asenne ja valinnat kuitenkin määrittää millanen ihminen joku on. sisältö ratkaisee, ei ulkokuori. ulkonäöllä ei oo väliä, vaan sisäisellä kauneudella.
sä ite annat toisille mahdollisuuden puhua susta paskaa ja puukottaa sua selkään, koska aina ei kaikki voi tykätä sun valinnoista ja teoista. sä voit kuitenkin aina olla välittämättä siitä, koska, jos joku on vahva ja itsenäinen, tekee omat päätöksensä ja valintansa, se on hemmetin hieno ihminen, eikä siitä kuuluis puhua paskaa. mutta aina on niitä kateellisia, jotka jaksaa haukkua sua. sun ei kuitenkaa pidä välittää niistä, vaan olla ylpeä itsestäs, valinnoistas, teoistas ja päätöksistään. ja, suurimmalti osalta, ne ketkä tuomitsee ulkokuoren perusteella, ei tunne sua, eikä tiedä mitä sun pään sisällä liikkuu. älä siis ikinä tuomitse ulkokuoren perusteella, sillon sä voit päätellä väärin jostain hemmetin hienosta ihmisestä, ja sä tuut katumaan sitä.
rakkaus on sana, jota kuulee usein. mutta sen merkityksen tajuaa vasta, kun rakastaa ite jotakuta. oli se sitten isä, äiti, sisko, veli tai ystävä. rakkaus on monimutkanen asia, ja jokainen rakastaa omalla tavallaan, ja jokainen tarvitsee omanlaista rakkautta. jokainen ihminen on erillainen, kuten jokaisen tapa rakastaa. älä ikinä anna kenenkään sanoa, että sun tapas rakastaa on väärä, koska, ei se ole, se kohdistuu sillon vaan väärään henkilöön, tai ulkopuolinen ei tajua sitä.
voi olla, ettei mun ongelmat oo niin isoja ku joku nälänhätä tai sota, mutta ne koskee mua, ja niihin väsyy, eikä niitä jaksais aina ratkoa. välillä tulee hetkiä, jollon ei muuta toivokkaan, että ne vaan katoais. mutta, kun niistä selviää, tulee ihan hemmetin mahtava olo, että taas on selvittänny jostain paskasta, ja on hiukkasen vahvempi, pikkusen viisaampi ja yhtä kokemusta rikkaampi.
kun yrittää kirjottaa jotain suoraan sydämestä, jotain mikä määrittää sua ihmisenä, se on hemmetin vaikeeta, eik ne sanat millää haluais tulla ulos. koska, mitä enemmän sä paljastat, sitä haavoittumaks se sut tekee. mutta, kun sä pystyt luottamaan johonkuhun, ja kertomaan tunteistas suoraan, se tunne on vaan jotain parasta.
mikään ei piristä paremmin huonoa päivää kun älytön tekstiviesti (tai facebook tai whatsapp viesti tai mikä tahansa teksti) kaverilta. onneks mulla on niitä kavereita, jonka aivotukset kulkee jotain ihan ihme ratoja. tai siis tietenkin kaikki älyttömätkin juttu tuokiotkin piristää, mutta niihin ei oo aina mahdollisuutta.
mä oon aina tykännyt lapsista ja vauvoista, ja mä oon aina halunnut omia lapsia. joten, mä haluan kokea ennen kuolemaani oman lapsen ensimmäiset askeleet, sanat, ensimmäisen koulupäivän, ja kaikki muut vanhemmuuden ilot!
oli ne arvet sitten näkyviä tai ei, ne tulee aina kuulumaan sun elämään, sä tuut aina muistamaan mistä ne on syntynyt, miksi ne on syntynyt ja miten sä selvisit niistä.
kyllä me varmaan kaikki välitetään jostakusta, joka ei välitä meistä, mutte niille ei kannata tuhlata liikaa aikaa, vaan viettää se aika niiden kanssa, ketkä oikeesti välittää susta, ja keistä sä oikeesti välität.
meijän pitäis oikeesti olla kiitollisia siitä, että meil on asiot hyvin täällä suomessa, ja että me eletään. koska kaikille ne asiat mitkä on meille itsestään selvyyksiä, ei oo sitä kaikille. joku kuolee, joku syntyy, se on ihan normaalia elämän kiertokulkua, mutta muista olla kiitollinen siitä, että just SÄ saat elää tässä ja nyt.
Mä ainakin myönnän, että mä oon muuttunut. kaikki tapahtunut on tehnyt musta just vahvemman ja viisammaan, ehkä vähän kyynisemmänkin, mut pohjimmiltani mä oon kuitenkin se sama ylivilkas optimisti, joka mä oon aina ollutkin, ja toivottavasti tuun aina olemaan.
mä toivon, että mä pystyn joku päivä kertomaan ihan yleisestikin mitä mä tunnen, mutta varsinkin tietylle henkilölle;)
ja taas tähän aiheeseen. selitin tätä just tänään äidille. miks haluan sanat carpe diem ranteeseeni. koska se on kehotus mulle, mun elämän filosofia, ja se, että mun pitää elää hetkessä, ei murehtia mennyttä, eikä tulevaa.
tuntuu, että mä oon just sille ihmiselle näkymätön, kenelle en haluais olla.
mä toivon, että mun ystävät ja kaikki muutkin pystyy luottamaan muhun missä tilanteessa tahansa, koska mä aion olla täällä teitä varten, oli mikä oli. ainakin yritän parhaani.
mä ite nautin aina siitä, kun joku piritää mua ja saa mut nauramaan. joten yks maailman parhaista tunteista, on se tunne, kun tietää, että saa jonkun toisen nauramaan, hymyilemään ja ajattelemaan jotain parempaa.
jokanen ystävä ja kaveri jättää jäljen. ja, koska sydämessä on vaan sisäänkäynti, ne tulee aina pysymään siellä. aina tulle uusia, ja niiden vanhojen tärkeys pienenee, mutta ne tulee silti aina olemaan mun sydämessä, tuli mitä tuli, tapahtui mitä tapahtui, teki ne mitä teki.
sori kilometri teksit. mun piti vaan päästä purkamaan aivotuksia, koska tällä hetkellä vaan tökkii ihan kaikki. jos joku jakso lukea, mä arvostan sitä!
jansku
PS. mä sain vihdoin muokattua ton aikavyöhykkeen kuntoon, joten nyt noiden vanhempien postauksien joiden ajotusta mä oon korjaillu, aika kusee:D niitä ei siis oo lähetetty kolmelta yöllä tai mtn:D
